|
Jenni Ojala, 13 vuotta
Hämeenlinna
Miten ja miksi sanoa huumeille ei
- Miten sanon huumeille ei?
Vaihtoehtoja on monia, onhan niistä
puhuttu koulussa. Tässä on jotain ideoita,
joita minä käyttäisin, jos joku tulisi
tarjoamaan minulle huumeita.
Minunkin on kesän jälkeen aika
siirtyä ´´isompiin piireihin´´, eli mennä
yläasteelle. Vanha tuttu luokka hajoaa, uusi koulu,
uudet opettajat ja noin 120 aivan uutta seitsemäsluokkalaista;
täytyy myöntää, että se hieman
pelottaa.
Yläasteella on taatusti ´´heppuja´´,
jotka käyttävät huumeita ja rahaa ansaitaakse
en myyvät niitä eteenpäin.
´´Tyrkyttäjät´´ ovat 99% varmuudella vanhempia
kuin minä ja heitä voisi olla vaikea vastustaa.
Mutta minä uskon vakaasti, että kun sanon
heille napakasti ´´kiitos, ei´´, se auttaa. Mutta uskon
myös, että vaiti oleminen ja empiminen siitä,
mitä sanoisi; niin no joku voisi tulkita sen vaikka
myöntäväksi vastaukseksi ja siinä
sitä oltaisiin; kurkkua myöten liemessä.
Tiivistelmä: Napakka ei!
- Miksi sanon ei?
No niin, minun kohdallani on ainakin
monia syitä, miksi minun täytyisi sanoa ei.
- Olen saanut paljon informaatiota siitä, miten huumeet vahingoittavat
aivoja, ja sitä minä en halua
- Olen pienestä asti halunnut tulla lastenlääkäriksi,
ja jos rupean käyttämään huumeita,
ei unelmani koskaan toteudu.
- Huumeisiin kuluisi todella paljon rahaa.
- En haluaisi tuottaa vanhemmilleni suurta pettymystä.
Syitä olisi varmaan hyvin paljon,
mutta tuossa taisivat olla ne tärkeimmät.
|
